tiistai 27. lokakuuta 2009

Koville ottaa

Kun lähes kaikki mullistuu. Omat ihmiset, kissakaverit ja huonekalut pysyvät samoina, mutta jos oma piha keskellä maaseutua, lenkkimaastot ja lähes ainainen vapaana ulkoilu vaihtuvat yht'äkkiä kerrostaloon, lenkkimaastot satojen(?) ihmisten ja kymmenien koirien käyttämiin reitteihin ja pääasiallinen ulkoilu remmin päähän, niin ottaahan se koville pienen koiran päänupissa.

Aluksi muuton jälkeen haukku oli herkässä lähinnä sisällä. Kaikille äänille piti poksahdella. Se tasoittui melko pian. Myös ihmisten ohittamiset lenkillä alkoivat sujua kontaktin otolla ja nameilla, koirienkin kohtalaisesti. Mutta sitten tuli kohtaaminen rähisevän dominoivan narttukoiran kanssa sekä parkkipaikalla naapuritalon sekarotuinen musta uros hyökkäsi päälle... ja hormonimylläkkä valeraskauden muodossa. Moscasta tuli remmirähisijä. Epäluuloinen haukku alkoi jo ulko-oven takana ja omassa pihassa. Kaikille piti varmuuden vuoksi haukkua - eihän sitä voinut tietää kuka käy päälle, joten parempi varmistaa...

Olin jo ottanut yhteyttä Lappeenrantalaiseen eläintenkouluttajaan ja sovimme kotikäynnistä hyvinvointikartoituksen tekoa varten, kun edellisenä iltana ennen kouluttajan tuloa ajattelin hieroa Moscan perusteellisesti, jotta voisin kertoa mikäli sillä jokin paikka aristaa tai löydän jotain muuta poikkeavaa. Löysinkin. Lihakset olivat erinomaisessa kunnossa pientä kireyttä lukuun ottamatta, samoin nivelet ja selkä, mutta utareet eivät olleet normaalit. Alimmat utarelohkot olivat turvoksissa ja muhkuraiset. Sormiin osui myös ylimääräinen patti.
Seuraavana päivänä kouluttajan ollessa käymässä, ihmettelin Moscan vaisuutta. Tuli kyllä välillä tervehtimään, varsinkin jos sitä kutsuttiin, mutta meni sitten heti takaisin eteiseen omalle petilleen. Kävimme illemmalla kivalla metsälenkillä, jossa Mosca vaikutti aivan normaalilta ja oli todella innoissaan vapaana juoksentelusta, mutta illalla kotona vielä vaisumpi ja utareet kuuman tuntuiset. Samoin kirsu oli kuiva ja kuuma. Aamulla mittasin lämmön, jota ei onneksi ollut - olin kyllä antanut illalla homeopaattisia, mutta koska Mosca tuntui aristavan myös kylkien koskemista, niin arvelin, että on paras käydä tarkistuttamassa tilanne omalla eläinlääkärillä ettei kohdussa vain ole mitään. Samana päivänä Mosca meni ensimmäistä kertaa elämässään eläinlääkärin vastaanotolle sairauden vuoksi. Koska rokotukset oli käyty ottamassa kunnaneläinlääkärillä, niin vakioeläinlääkärimme ei edes tiennyt meillä olevan koiraa ;)
Klinikalle sisäänmeno sujui hienosti, kun aulassa ei ollut kuin yksi kiltti villakoirapoika, joka ohitettiin nameja syöden. Mosca oli myös todella kiltti koko tutkimuksen ajan, työnsin tietenkin herkkuja suuhun ja tyttö keskittyi syömään, ei kunnolla edes huomannut verikokeen ottoa.
Ultrauskin onnistui hienosti, kun kellautin sen tutulla otteella selälleen pöydälle ja onneksi kohtu oli kunnossa. Valeraskauteen saatiin lääkkeet (ja vaikka oireet menivät ohi reilussa vuorokaudessa hompuilla nyt kun diagnoosi oli varma, niin annoin lääkekuurin silti loppuun) ja leikkausaika tytölle varattiin seuraavalle viikolle.

Kouluttajan ohjeilla aloitettiin Moscalle myös "stressinpoistokuuri", jolloin vähintään kahden viikon ajan on tarkoitus ulkoilla sellaisilla reiteillä, jossa ei tule juuri ketään vastaan sekä mahdollisimman paljon vapaana. Paljon pureskeluhommia ja "kädestä" syöttämistä talon piha-alueella (ts. ruokinta ulkona maasta).

Leikkausta edeltävänä päivänä 13.10. rämmittiin räntäsateessa tunnin ajan metsässä -sitten tulikin pitempi tauko vauhdikkaisiin ulkoiluihin. Oikeaa kameraa ei ollut mukana, napsin kännykällä muutaman suttuisen kuvan.




Leikkauksen jälkeinen toipilas kiinnosti osaa kissoista, osaa pelotti... Tokkura kesti monta tuntia, oikeastaan koko vuorokauden ja ylikin. Mutta sisälle Mosca ei tarpeitaan tehnyt, vaikka ei tolpillaan pysynyt ennen kuin leikkauksen jälkeen aamuyöllä, jolloin rymysi makuuhuoneen ovelle kertomaan, että pissalle pitäisi päästä <3
Surkeat silmät..

Luuna ei uskaltanut tulla ollenkaan kylppäriin, jossa Mosca makasi tokkurassa... (turhake video :P imuri ja jotain muovikassihässäkkääkin taustalla eteisessä)

Helpi sen sijaan uskalsi mennä ihmettelemään ihan läheltä. Fuji (ei näy kuvassa) puolestaan ei huomannut tilanteessa mitään outoa ja käppäili reippaasti nuuskimassa edestakaisin ;)

Nyt on jo tilanne huomattavasti helpottanut päivittäisten harjoitusten ja stressinpoiston avulla. Edistymisestä tarkemmin toisella kertaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti