Kaikenkarvaisia boksinpäällisiä on tullut tehtyä omien kissojen bokseihin ja kasvateille. Tässä on viimeisin tuotos, joka ehkä jopa kannattaa esitellä siinä olevien yksityiskohtien vuoksi. En tosin tiedä ovatko ideat toteuttamiskelpoisia noin yleensä, niihin käytetyn materiaalin takia...
Otetaan siis tikkikangasta, mieluiten sellaista, jossa lika ei ihan heti näy. Tämä oli tarkoitukseen niin sopivan oloista, että ostin sitä jo toista vuotta sitten mielessä tämä nimenomainen boksinpäällinen :P Sekä koristeita varten heijastavaa tai tavallista kangasta, joka on sopivan väristä.
Kankaan mittaamisessa tarvitaan tietenkin avustajia, joista joku on sitä mieltä, että miehenpuolikkaita ei näissä hommissa kaivata..
Koristeluun tarvittavat yksityiskohdat piirretään ensin paperille...
Ja siirretään sitten heijastavalle kankaalle (jälkeenpäin vasta tuli mieleen, että yksi hullu yksityiskohta meni väärinpäin -kissansilmät eivät heijasta, vaikka muu naama heijastaa!) ja leikataan sopivaksi.
Kissafiguuri oli paperille piirrettynä tallessa lähes kolmen vuoden takaa, kun Usvan siskojen pentukasseihin tikkasin vaaleasta kankaasta siamilaisfiguurit, mutta aiemmin muuttaneelle Usvalle ehdin tehdä pelkän kassin ilman kuviota. Nyt on oikean värinen kangaskin (mutta häntä onneton on liian lyhyt).
Sivutaskut suorastaan vaativat kissan käpälänjälkiä kylkeensä, joten pikkupikku paloja piti leikellä yhteensä kolmekymmentä :P
Nämä kaikki liimataan ensin kevysittäin kankaaseen, jotta ompelu helpottuu.
Ja sitten kaikki kootaan.
Luuna luulee olleensa mallina... Tässä siis boksi takaa.
Juu, ei, ei ole Fujin naamaa käytetty esikuvana XD
Kissannaama on boksin etuläpässä.
Kädensijan aukosta tuli huono, mutta menettelee.
Lopuksi itse boksinomistaja pääsi tutustumaan uuteen päälliseen.
Usva: "Miten ihmeellä tänne pääsee, kuka tämän on sulkenut??"
Aukenihan se! Kelpuutettu käyttöön :)
En laittanut mittoja enkä muitakaan ohjeita, koska itsekin teen kaiken suunnilleen näppituntumalla ja paikan päällä mittailemalla. Päällinen pysyisi paremmin paikallaan jos pohjan kautta laittaisi vielä kulkemaan leveät kankaiset kuminauhat, mutta tuota tehdessä minulla ei sellaista ollut, niin jäi laittamatta. Ajaa kuitenkin asiansa viimalta suojaamisessa ja muutenkin suojan antamisessa. Ja onhan tuo tarvittaessa vilpoisampi, kun voi sivuja nostella vaikka vähän ylöskin lämpimämmällä kelillä matkustaessa.
Solmimisnauhojen puutteessa laitoin oviläpän kiinnikkeeksi pienet tarralaput.
Kaikesta huomaa, että on taas tehty vähän kiireessä ja tarkemmin mittailematta, mutta kuten jo todettu, eiköhän tuo käytössä pelitä.
Mielestäni tämän mallinen päällinen on siitä kiva, että se on helppo "pukea" ja riisua eikä siinä ole likaantuvaa pohjaa ja se on myöskin helppo tehdä. Sivuissa olevissa taskuissa kulkee kätevästi vaikka näyttelyvahvari ja eläinlääkärintarkastukseen mennessä rekisterikirja (itse en vastaavassa taskussa uskaltaisi koko matkan ajaksi rekkareita säilöä, mutta kokeiltu on, että tasku on kätevä). Heijastavat jutut lisäävät turvallisuutta ainakin julkisilla kissaa siirrellessä jos pimeän aikaan odottelee vaikka linja-autoa.
Tuotos näyttäisi ehkä paremmalta kuvissa jos viitsisi silittää sen ennen kuvaamista...
Hmm, tulinpa tuossa vilkaisseeksi remontin aikaisia kuvia ja kylläpä muistin virkistäminen tekee ihmeitä! On kai sitä sentään jotain saatu aikaiseksi... Kehtaisikohan laittaa jokusen hirvityskuvan kaaoksesta :O
En laittanut mittoja enkä muitakaan ohjeita, koska itsekin teen kaiken suunnilleen näppituntumalla ja paikan päällä mittailemalla. Päällinen pysyisi paremmin paikallaan jos pohjan kautta laittaisi vielä kulkemaan leveät kankaiset kuminauhat, mutta tuota tehdessä minulla ei sellaista ollut, niin jäi laittamatta. Ajaa kuitenkin asiansa viimalta suojaamisessa ja muutenkin suojan antamisessa. Ja onhan tuo tarvittaessa vilpoisampi, kun voi sivuja nostella vaikka vähän ylöskin lämpimämmällä kelillä matkustaessa.
Krakeloidun pinnan saa aikaiseksi aivan tavallisilla maaleilla, vaikka tarkoitukseen on myös myytävänä erikoismaaleja. Jonkun verran surffailin netissä ohjeita löytääkseni, kun ensimmäiset kokeilut eivät olleet järin onnistuneita.
