perjantai 27. maaliskuuta 2020

Kansallispuvun hameen pesu

Viimein sain aikaiseksi ja uskaltauduin Sojan video-ohjeen mukaisesti pesemään hamekankaan. Kaikkinensa hommaan taisi mennä suunnilleen tunti tarvikkeiden keräilystä kuivumaan levittämiseen.

Vauvan amme hameen pesua varten, suolaa sekä etikkaa jotta värit eivät leviäisi, juuri keitettyä kuumaa vettä kattilassa suolan liotusta varten, lusikka sekoittamiseen, mitta, sieni, värinimuliinoja ja hellävarainen nestemäinen MPD-pesuaine.

Kangas pesuveteen. Hetki menee, että villa alkaa imeä vettä.

Sienellä painelua..

Väriä ja likaa alkaa irrota. Huomaa vaaleanpunaiseksi muuttunut värinkerääjäliina..

Kun tuntui, että kaikki lika oli irronnut ja joka puolelta sienellä paineltu, niin puristelin  pesuveden mahdollisimman hyvin pois. Kangasta ei saa kiertää.

Samanlämpöiseen haaleaan huuhteluveteen värinimuliinojen kanssa..

Kolmanteen huuhteluveteen lisäsin etikkalorauksen.

Sitten huolellinen vesien puristelu ja kosteuden painelu pyyhkeisiin. Tässä toisen pyyhkeen sisällä.

Lopuksi oioin kankaan pesuhuoneen lattialle lakanan päälle kuivumaan. Ainakaan en löytänyt enää hameessa olleita tahroja, joten luulisin, että ne lähtivät pesussa :)

Seuraavaksi pitäisi ommella helma sekä vyötärökaitale laskostuksen jälkeen kunhan tuo on kuivunut ja silitetty. Langaksi tilasin Jatan aitasta pellavaista nypläyslankaa Bockens 35/2 valkaisematonta. Puseroa varten Pella 70 puolivalkaistua. Toivon pärjääväni tavallisilla silmäneuloilla. Katsotaan onnistuuko.


lauantai 29. helmikuuta 2020

Hameen purkamista

Nyt on hameen vyötärö ja helma purettu. Käänteestä tulee riittävästi lisäpituutta kun uusi käänne on mahdollisimman kapea. Entinen taite on melkoisen terävä, joten saa nähdä häviääkö se pesussa..

 

Saumaa ei huvittaisi tehdä uusiksi..

Päällepäin ei juuri liitosta näy.. Onneksi kaikki kankaan reunat oli huoliteltu.

Halkio. Sitäkään ei tekisi mieli tehdä uudelleen - siis mikäli kankaan joutuisi kääntämään..


 Entisessä vyötärökaitaleessa oli tapahtunut jokin onnettomuus..


Seuraavaksi uskaltaudun pesemään hamekankaan ja odottelen seuraavaa verkkokurssin osaa kansallispuvun paidoista.


tiistai 18. helmikuuta 2020

Kansallispukuprojekti

Tallennan tänne yritykseni saada käytettynä ostetusta, vanhasta Keski-Suomen tarkistamattomasta kansallispuvusta itselleni sopivamman. Jollei pukuun saa riittävästi lisättyä mittoja, niin ainakin tarkoitus on kunnostaa kyseinen yksilö. Osallistun tänään alkaneelle kansallispukuverkkokurssille, jotta saan tietoa ja taitoa sekä uskallusta ryhtyä hommaan. Kurssin pitäjä on kansallispukuammattilainen ja -valmistaja Soja Murto.

Hameen vyötärönauha pitäisi purkaa ja vaihtaa kiinnityssysteemi sopivampaan. Samalla tavoitteena saada lisättyä vyötärönympärykseen joitakin senttejä. Tältä näyttää Vuorelman 80-luvulla(?) tekemä Keski-Suomen kansallispuvun hameen vyötärö sisäpuolelta.

Helman käänne. Saisikohan siitä lisäpituutta muutaman sentin 🤔

Ja blogger näköjään kääntää kännykällä pystyssä otetut kuvat vaakaan.. No, koitetaan jatkossa suosia vaakakuvia. Tässä tarkistamattomaan pukuun kuuluva paita, joka on melko lyhyt ylipäätään eikä siihen kuulu alisia. Pääntiessä on nepparikiinnitys.

Erikseen ostamani Keski-Suomen tarkistetun puvun paita, joka sekin ilman alisia, mutta helma on muuten hieman pidempi. Kummassakaan paidassa ei ole kainalolappuja enkä tiedä kuuluisiko niissä olla?



Varsinaisesti tänne julkaisun tarkoitus on saada oman pukuni kuvat ja ongelmakohdat nettiin, jotta voin tarvittaessa jakaa linkin verkkokurssin opettajalle lisäohjeita saadakseni. En siis odota yleisöryntäystä julkaisuille 😁 Voi myös olla, että jatkossa en juurikaan laita tekstiä kuvien lisäksi. Riippuu miten aika antaa myöten. Ei toki haittaa jos tänne joku eksyy lukemaan ja sattuu vaikka saamaan kansallispukukärpäsen pureman ❤️

maanantai 9. elokuuta 2010

Talvi 09-10

Helteiden keskelle pakkastalvesta pikakertaus ;)
Teimme Moscan kanssa "stressinpoistoa" useamman viikon ajan syksyllä ennen kuin aloitettiin varsinaiset koirienkohtaamisharjoitukset tai edes ovikellotreenit. Mosca ulkoili joka päivä vapaasti metsässä, hiljaisilla teillä ja moottorikelkan reiteillä välttäen muita ulkoilijoita ja samaan aikaan tehtiin kontaktinotto- sekä luoksetuloharjoituksia, joista Mosca oli innoissaan ja samalla ihan vaivihkaa tuli entistä "kuuliaisemmaksi". Uutta kotipihaa tehtiin myös kivemmaksi paikaksi herkkuja syöttämällä.

Mosca seisoo. Münsterinseisojan perintöä...

Marraskuun lopussa oli vielä näin vähän lunta, siis lähinnä kuuraa, kun ensimmäiset sataneet lumet sulivat.

Jäätippoja.

Välillä loikoiltiin sisällä..

"Viralliset" koiraharjoitukset Moscan kanssa jäivät vain kahteen kertaan Lappeenrannassa saman avustajakoiran kanssa, mutta välkkynä tyttönä Mosca selvästikin hoksasi homman juonen ja satunnaisia koiria lenkillä kohdatessamme olin varustautunut taskut pullolleen herkkuja ja homma toimi aivan kuten kontrolloidummissakin harjoituksissa kunhan ehdin tehdä sopivasti välimatkaa kohtaamaamme koiraan. "Harjoituksen" kestot tietenkin olivat vain niin pitkiä kuin vieraalta koiralta ehti kulua ohittamiseemme sekä joinakin viikkoina "harjoituksia" tuli useita, kun taas toisinaan meni viikko kohtaamatta yhtään vierasta koiraa.

Tasan kuukautta myöhemmin, joulukuun lopussa, oli lunta jo sen verran, että kelkat olivat tehneet reitin.

Pakkasiakin alkoi olla niin ettei valeraskauden ja leikkauksen jälkeen turkkinsa tiputtanut koissu meinannut tareta. Siksi piti hankkia lämmin Hurtta-takki, jolle olikin käyttöä talven aikana enemmän kuin olisi joulukuussa ikimaailmassa uskonut...

10.1.2010. Pian takin saamisen jälkeen Mosca ilmoitti ettei kävele minnekään kun tassut jäätyvät.. (tai kävelihän se, mutta kolmella jalalla pomppien ja alta kulmainsa vilkuillen) Tossut olivatkin sitten käytössä miltei yhtä tiiviisti kuin takkikin, aina kun elohopea laski alle -15 celsiusasteen. Puhki ne ehdittiin parissa kuukaudessa tossutella ja hyvin kestivät jalassa myös umpihankijuoksussa metsässä kirmaillessa.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Koville ottaa

Kun lähes kaikki mullistuu. Omat ihmiset, kissakaverit ja huonekalut pysyvät samoina, mutta jos oma piha keskellä maaseutua, lenkkimaastot ja lähes ainainen vapaana ulkoilu vaihtuvat yht'äkkiä kerrostaloon, lenkkimaastot satojen(?) ihmisten ja kymmenien koirien käyttämiin reitteihin ja pääasiallinen ulkoilu remmin päähän, niin ottaahan se koville pienen koiran päänupissa.

Aluksi muuton jälkeen haukku oli herkässä lähinnä sisällä. Kaikille äänille piti poksahdella. Se tasoittui melko pian. Myös ihmisten ohittamiset lenkillä alkoivat sujua kontaktin otolla ja nameilla, koirienkin kohtalaisesti. Mutta sitten tuli kohtaaminen rähisevän dominoivan narttukoiran kanssa sekä parkkipaikalla naapuritalon sekarotuinen musta uros hyökkäsi päälle... ja hormonimylläkkä valeraskauden muodossa. Moscasta tuli remmirähisijä. Epäluuloinen haukku alkoi jo ulko-oven takana ja omassa pihassa. Kaikille piti varmuuden vuoksi haukkua - eihän sitä voinut tietää kuka käy päälle, joten parempi varmistaa...

Olin jo ottanut yhteyttä Lappeenrantalaiseen eläintenkouluttajaan ja sovimme kotikäynnistä hyvinvointikartoituksen tekoa varten, kun edellisenä iltana ennen kouluttajan tuloa ajattelin hieroa Moscan perusteellisesti, jotta voisin kertoa mikäli sillä jokin paikka aristaa tai löydän jotain muuta poikkeavaa. Löysinkin. Lihakset olivat erinomaisessa kunnossa pientä kireyttä lukuun ottamatta, samoin nivelet ja selkä, mutta utareet eivät olleet normaalit. Alimmat utarelohkot olivat turvoksissa ja muhkuraiset. Sormiin osui myös ylimääräinen patti.
Seuraavana päivänä kouluttajan ollessa käymässä, ihmettelin Moscan vaisuutta. Tuli kyllä välillä tervehtimään, varsinkin jos sitä kutsuttiin, mutta meni sitten heti takaisin eteiseen omalle petilleen. Kävimme illemmalla kivalla metsälenkillä, jossa Mosca vaikutti aivan normaalilta ja oli todella innoissaan vapaana juoksentelusta, mutta illalla kotona vielä vaisumpi ja utareet kuuman tuntuiset. Samoin kirsu oli kuiva ja kuuma. Aamulla mittasin lämmön, jota ei onneksi ollut - olin kyllä antanut illalla homeopaattisia, mutta koska Mosca tuntui aristavan myös kylkien koskemista, niin arvelin, että on paras käydä tarkistuttamassa tilanne omalla eläinlääkärillä ettei kohdussa vain ole mitään. Samana päivänä Mosca meni ensimmäistä kertaa elämässään eläinlääkärin vastaanotolle sairauden vuoksi. Koska rokotukset oli käyty ottamassa kunnaneläinlääkärillä, niin vakioeläinlääkärimme ei edes tiennyt meillä olevan koiraa ;)
Klinikalle sisäänmeno sujui hienosti, kun aulassa ei ollut kuin yksi kiltti villakoirapoika, joka ohitettiin nameja syöden. Mosca oli myös todella kiltti koko tutkimuksen ajan, työnsin tietenkin herkkuja suuhun ja tyttö keskittyi syömään, ei kunnolla edes huomannut verikokeen ottoa.
Ultrauskin onnistui hienosti, kun kellautin sen tutulla otteella selälleen pöydälle ja onneksi kohtu oli kunnossa. Valeraskauteen saatiin lääkkeet (ja vaikka oireet menivät ohi reilussa vuorokaudessa hompuilla nyt kun diagnoosi oli varma, niin annoin lääkekuurin silti loppuun) ja leikkausaika tytölle varattiin seuraavalle viikolle.

Kouluttajan ohjeilla aloitettiin Moscalle myös "stressinpoistokuuri", jolloin vähintään kahden viikon ajan on tarkoitus ulkoilla sellaisilla reiteillä, jossa ei tule juuri ketään vastaan sekä mahdollisimman paljon vapaana. Paljon pureskeluhommia ja "kädestä" syöttämistä talon piha-alueella (ts. ruokinta ulkona maasta).

Leikkausta edeltävänä päivänä 13.10. rämmittiin räntäsateessa tunnin ajan metsässä -sitten tulikin pitempi tauko vauhdikkaisiin ulkoiluihin. Oikeaa kameraa ei ollut mukana, napsin kännykällä muutaman suttuisen kuvan.




Leikkauksen jälkeinen toipilas kiinnosti osaa kissoista, osaa pelotti... Tokkura kesti monta tuntia, oikeastaan koko vuorokauden ja ylikin. Mutta sisälle Mosca ei tarpeitaan tehnyt, vaikka ei tolpillaan pysynyt ennen kuin leikkauksen jälkeen aamuyöllä, jolloin rymysi makuuhuoneen ovelle kertomaan, että pissalle pitäisi päästä <3
Surkeat silmät..

Luuna ei uskaltanut tulla ollenkaan kylppäriin, jossa Mosca makasi tokkurassa... (turhake video :P imuri ja jotain muovikassihässäkkääkin taustalla eteisessä)

Helpi sen sijaan uskalsi mennä ihmettelemään ihan läheltä. Fuji (ei näy kuvassa) puolestaan ei huomannut tilanteessa mitään outoa ja käppäili reippaasti nuuskimassa edestakaisin ;)

Nyt on jo tilanne huomattavasti helpottanut päivittäisten harjoitusten ja stressinpoiston avulla. Edistymisestä tarkemmin toisella kertaa :)

tiistai 18. elokuuta 2009

Talo myyty ja Mosca poseeraa

Jokunen viikko sitten kuvattua...

Kangasajuruohon kukinta houkutteli kymmenittäin kimalaisia ja mehiläisiä sekä perhosia, nyt se on jo ohi.


Miljoonakello on edelleen täydessä kukassa.

Samoin päivänkakkarat.

Ja verbenat.

Pelargonitkin jaksavat vielä kukkia.
***
Mosca
Omalla venepaikalla Kelkjärven rannalla

Puruveden rannalla Kesälahdella


Pihlajaveden rannalla

Auringonlasku Puruvedellä


tiistai 5. toukokuuta 2009

Harjoituksia

Nyt ollaan päästy jo viiteen askeleeseen Moscan kanssa pujottelussa. Aikamoista harppomista se on kun koira on noinkin iso ja itse näinkin lyhyt :P Karsean näköistä videolla siis... Mutta pääasia, että koira on innoissaan.


Kosketuskepiksi Moscalle käy mikä vain... vaikkapa ulkomaalin sekoitukseen käytetty keppi...


Kieriminen. Mosca ei ymmärrä, että ihmisen eteenkin voisi istua eikä aina tarvitse mennä sivulle...

Muut otokset eivät taas oikein olleet julkaisukelpoisia. Videoista huomaa, että kyllä nuo temput vaativat treenausta. Ryömiessä takapuoli nousee ylös, takajaloilla "tanssiessa" yritetään oikoa ja omassa täsmällisyydessä sitä vasta olisikin parantamisen varaa. Mutta ei se ole niin nuukaa, kun tarkoitus on, että kaikilla on hauskaa :D