maanantai 29. joulukuuta 2008

Lipaston krakelointi

Tämä uusi blogi keskittyy kaikenlaiseen tilpehööriin ja askarteluihini, jotta en suotta sotke Yrttiset-blogia näillä kissoihin vähän kaukaisemmin liittyvillä jutuilla... Alkajaisiksi siis siirrän tänne päivitettynä versiona jo kerran julkaistun jutun lipaston käsittelystä. Halusin laittaa näkyville oman kokemukseni kyseisestä käsittelytavasta, koska tietoa oli hieman hankala haalia ympäri nettiä. Jatkossa seuraa sitä sun tätä ;)

Blogin osoite on mökkimme nimi -Kissakallio. Talon edessä (pihallamme) olevalla kalliolla kasvaa kissankelloja sekä -käpälää. Kissankäpälä sopii kissamaisten näpertelyjuttujen otsikoksi 8)

Tässäpä siis pari kuvaa ja selostus siitä miten lopputulos syntyi. Kuvat on otettu ilman salamaa liian vähällä valolla, joten ovat valitettavasti hämäriä.

Tällainen siitä tuli...
Ideana maalipinnan krakleeraus ts krakelointi
Krakeloidun pinnan saa aikaiseksi aivan tavallisilla maaleilla, vaikka tarkoitukseen on myös myytävänä erikoismaaleja. Jonkun verran surffailin netissä ohjeita löytääkseni, kun ensimmäiset kokeilut eivät olleet järin onnistuneita.

Perusidea on siis se, että alle maalataan liuotinohenteisella, hitaasti kuivuvalla maalilla, joka saa mielellään olla eri väristä kuin pintamaaliksi tuleva, jotta kuvio näkyy valmiissa pinnassa. Ennen kuin pohja on kuivunut, maalataan päälle vesiohenteisella, nopeasti kuivuvalla maalilla. Pohjamaalin täytyy olla ns. nahkoittunut, ei tarttuvan märkä, mutta ei liian kuivakaan. Itse huomasin käyttämälläni Empirellä, että tunti oli sopiva aika antaa maalin kuivua ennen seuraavaa kerrosta. Riippuu tietysti ilman kosteudesta ja lämpötilasta kuinka nopeasti maali kuivuu. Meillä oli pönttöuuni juuri vieressä lämpenemässä, mutta huoneen lämpötila ei silti ollut kovin korkea, ehkä parissakymmenessä.

Niksit, jotka löysin ja/tai totesin maalatessani ovat lyhyesti tässä:
  • riittävän paksut kerrokset maalia
  • pintamaalin oltava huokoista eli käytännössä täyshimmeä seinämaali
  • pohja- ja pintamaali kannattaa sutia eri suuntiin, jotta halkeilua tapahtuu joka suuntaan
  • pintamaali voisi olla paras telata (ei vielä kokeiltu), jotta halkeilusta tulisi parempi
  • tai pintamaali kannattaa vaihtoehtoisesti sutia eri suuntiin, maali kyllä tasoittuu kuivuessaan
  • jos maalattava pohja on huokoinen, se kannattaa pohjamaalata liuotinohenteisella maalilla, antaa kuivua ja maalata vasta sitten varsinainen krakelointimaalikerros, muuten pohja imee itseensä liikaa kosteutta ja halkeilua ei tapahdu
  • lopullisen pinnan voi halutessaan lakata vesiohenteisella lakalla jos tarvitaan kestävämpää pintaa
Sävytin itse väripastoilla pohja- sekä pintamaalin ja molemmat värit onnistuivat kieltämättä aika hyvin. Pohjamaalin väriksi tuli käytännössä pellavan sävy ja pintamaali koettaa jäljitellä jotain antiikkivalkoista :P
Virheen tein siinä, kun valitsin pintamaaliksi Jokerin silkinhimmeän seinämaalin, joka oli ilmeisesti liian "kiiltävää". Varsinaiseen kohteeseen tein 50/50-sekoituksen pohja- ja sisäkattomaalin kanssa, jolloin Joker muuttui huokoisemmaksi. Pinnan sutimissuunnan merkitystä en myöskään maalatessani tiennyt. Täytyy siis kokeilla seuraavaksi vaikka Ikean puolipyöreään pöytään maalin levitystä pikku telan kanssa. Enpä vain tiedä mitä lakkaa siinä on käytetty, mutta oletan ja toivon sen olevan liuotinohenteista, jotta koko helahoito ei sitten kuoriudu pois... (mitenhän mokoman saisi etukäteen testattua??)

***
Kissakallion asukkaista Mutu-vanhaherra 15v & Luuna-itämainen nyt 10kk, kuvanottohetkellä n.8kk