Koville ottaa

Kun lähes kaikki mullistuu. Omat ihmiset, kissakaverit ja huonekalut pysyvät samoina, mutta jos oma piha keskellä maaseutua, lenkkimaastot ja lähes ainainen vapaana ulkoilu vaihtuvat yht'äkkiä kerrostaloon, lenkkimaastot satojen(?) ihmisten ja kymmenien koirien käyttämiin reitteihin ja pääasiallinen ulkoilu remmin päähän, niin ottaahan se koville pienen koiran päänupissa.

Aluksi muuton jälkeen haukku oli herkässä lähinnä sisällä. Kaikille äänille piti poksahdella. Se tasoittui melko pian. Myös ihmisten ohittamiset lenkillä alkoivat sujua kontaktin otolla ja nameilla, koirienkin kohtalaisesti. Mutta sitten tuli kohtaaminen rähisevän dominoivan narttukoiran kanssa sekä parkkipaikalla naapuritalon sekarotuinen musta uros hyökkäsi päälle... ja hormonimylläkkä valeraskauden muodossa. Moscasta tuli remmirähisijä. Epäluuloinen haukku alkoi jo ulko-oven takana ja omassa pihassa. Kaikille piti varmuuden vuoksi haukkua - eihän sitä voinut tietää kuka käy päälle, joten parempi varmistaa...

Olin jo ottanut yhteyttä Lappeenrantalaiseen eläintenkouluttajaan ja sovimme kotikäynnistä hyvinvointikartoituksen tekoa varten, kun edellisenä iltana ennen kouluttajan tuloa ajattelin hieroa Moscan perusteellisesti, jotta voisin kertoa mikäli sillä jokin paikka aristaa tai löydän jotain muuta poikkeavaa. Löysinkin. Lihakset olivat erinomaisessa kunnossa pientä kireyttä lukuun ottamatta, samoin nivelet ja selkä, mutta utareet eivät olleet normaalit. Alimmat utarelohkot olivat turvoksissa ja muhkuraiset. Sormiin osui myös ylimääräinen patti.

Seuraavana päivänä kouluttajan ollessa käymässä, ihmettelin Moscan vaisuutta. Tuli kyllä välillä tervehtimään, varsinkin jos sitä kutsuttiin, mutta meni sitten heti takaisin eteiseen omalle petilleen. Kävimme illemmalla kivalla metsälenkillä, jossa Mosca vaikutti aivan normaalilta ja oli todella innoissaan vapaana juoksentelusta, mutta illalla kotona vielä vaisumpi ja utareet kuuman tuntuiset. Samoin kirsu oli kuiva ja kuuma. Aamulla mittasin lämmön, jota ei onneksi ollut - olin kyllä antanut illalla homeopaattisia, mutta koska Mosca tuntui aristavan myös kylkien koskemista, niin arvelin, että on paras käydä tarkistuttamassa tilanne omalla eläinlääkärillä ettei kohdussa vain ole mitään. Samana päivänä Mosca meni ensimmäistä kertaa elämässään eläinlääkärin vastaanotolle sairauden vuoksi. Koska rokotukset oli käyty ottamassa kunnaneläinlääkärillä, niin vakioeläinlääkärimme ei edes tiennyt meillä olevan koiraa ;)

Klinikalle sisäänmeno sujui hienosti, kun aulassa ei ollut kuin yksi kiltti villakoirapoika, joka ohitettiin nameja syöden. Mosca oli myös todella kiltti koko tutkimuksen ajan, työnsin tietenkin herkkuja suuhun ja tyttö keskittyi syömään, ei kunnolla edes huomannut verikokeen ottoa.

Ultrauskin onnistui hienosti, kun kellautin sen tutulla otteella selälleen pöydälle ja onneksi kohtu oli kunnossa. Valeraskauteen saatiin lääkkeet (ja vaikka oireet menivät ohi reilussa vuorokaudessa hompuilla nyt kun diagnoosi oli varma, niin annoin lääkekuurin silti loppuun) ja leikkausaika tytölle varattiin seuraavalle viikolle.

Kouluttajan ohjeilla aloitettiin Moscalle myös "stressinpoistokuuri", jolloin vähintään kahden viikon ajan on tarkoitus ulkoilla sellaisilla reiteillä, jossa ei tule juuri ketään vastaan sekä mahdollisimman paljon vapaana. Paljon pureskeluhommia ja "kädestä" syöttämistä talon piha-alueella (ts. ruokinta ulkona maasta).

Leikkausta edeltävänä päivänä 13.10. rämmittiin räntäsateessa tunnin ajan metsässä -sitten tulikin pitempi tauko vauhdikkaisiin ulkoiluihin. Oikeaa kameraa ei ollut mukana, napsin kännykällä muutaman suttuisen kuvan.

Leikkauksen jälkeinen toipilas kiinnosti osaa kissoista, osaa pelotti... Tokkura kesti monta tuntia, oikeastaan koko vuorokauden ja ylikin. Mutta sisälle Mosca ei tarpeitaan tehnyt, vaikka ei tolpillaan pysynyt ennen kuin leikkauksen jälkeen aamuyöllä, jolloin rymysi makuuhuoneen ovelle kertomaan, että pissalle pitäisi päästä <3

Surkeat silmät..

Luuna ei uskaltanut tulla ollenkaan kylppäriin, jossa Mosca makasi tokkurassa... (turhake video :P imuri ja jotain muovikassihässäkkääkin taustalla eteisessä)

Helpi sen sijaan uskalsi mennä ihmettelemään ihan läheltä. Fuji (ei näy kuvassa) puolestaan ei huomannut tilanteessa mitään outoa ja käppäili reippaasti nuuskimassa edestakaisin ;)

Nyt on jo tilanne huomattavasti helpottanut päivittäisten harjoitusten ja stressinpoiston avulla. Edistymisestä tarkemmin toisella kertaa :)

Talo myyty ja Mosca poseeraa

Jokunen viikko sitten kuvattua...

Kangasajuruohon kukinta houkutteli kymmenittäin kimalaisia ja mehiläisiä sekä perhosia, nyt se on jo ohi.

Miljoonakello on edelleen täydessä kukassa.

Samoin päivänkakkarat.

Ja verbenat.

Pelargonitkin jaksavat vielä kukkia.

***

Mosca

Omalla venepaikalla Kelkjärven rannalla

Puruveden rannalla Kesälahdella

Pihlajaveden rannalla

Auringonlasku Puruvedellä

Harjoituksia

Nyt ollaan päästy jo viiteen askeleeseen Moscan kanssa pujottelussa. Aikamoista harppomista se on kun koira on noinkin iso ja itse näinkin lyhyt :P Karsean näköistä videolla siis... Mutta pääasia, että koira on innoissaan.

Kosketuskepiksi Moscalle käy mikä vain... vaikkapa ulkomaalin sekoitukseen käytetty keppi...

Kieriminen. Mosca ei ymmärrä, että ihmisen eteenkin voisi istua eikä aina tarvitse mennä sivulle...

Muut otokset eivät taas oikein olleet julkaisukelpoisia. Videoista huomaa, että kyllä nuo temput vaativat treenausta. Ryömiessä takapuoli nousee ylös, takajaloilla "tanssiessa" yritetään oikoa ja omassa täsmällisyydessä sitä vasta olisikin parantamisen varaa. Mutta ei se ole niin nuukaa, kun tarkoitus on, että kaikilla on hauskaa :D

Myydään talo

Aika homma ollut muutamana viime päivänä talon myyntikuntoon puunaamisessa... tai no edes sinne päin. Tänään kävi kiinteistövälittäjä arvioimassa ja piakkoin rintamamiestalomme ilmestyy talomarkkinoille.

Tämä kuva on mökkitien suunnasta otettu varmaankin ensimmäisenä syksynä täällä.

Keittiö kuvattuna viime keväänä (ulkona jo vihreää).

Tiskipöytä on kaaoksessa ja E-pennut juoksevat rallia :)

Portaikko maalauksen valmistumisen jälkeen viime syksynä.

Ylhäältä kuvattuna.

Olohuone jokunen viikko sitten (Luunan nuppi kuvassa).

Eteinen.

Hmm, tulinpa tuossa vilkaisseeksi remontin aikaisia kuvia ja kylläpä muistin virkistäminen tekee ihmeitä! On kai sitä sentään jotain saatu aikaiseksi... Kehtaisikohan laittaa jokusen hirvityskuvan kaaoksesta :O

Sähläämistä

Kokeiltiin eilen lenkin päätteeksi pellolla ihanien hajujen keskellä paria harjoitusta. Huonosti sujui. Metsälenkkikin kun täytyy tähän vuodenaikaan tehdä remmissä, muuten koissu vetelee kuurona minne mielii :P

Muut video-otokset menivät harakoille, tässä kooste parista onnistuneemmasta eli alussa tassu, sitten kierii ja vielä lyhyt ryömintäharjoitus:

Juuri tällä hetkellä vedellään hirsiä Fujin kanssa auringossa...

Mosca-The-Temppukoira

Annetaanpa Moscallekin mahdollisuus jättää käpälänjälkensä blogistaniaan. Siksi blogin otsikon muutos, kun Yrttisiinkään Niekan taitoja ei oikein sovi tallentaa, niin jospa tämä blogi saisi samalla vähän eloa. Omien turhien näpertelyjen vastapainoksi tai kenties blogin tulevaksi pääaiheeksi siis jatkossa Mosca-The-Temppukoiran harrastuksia.

Moscan taitojen kuvaaminen on tähän mennessä jäänyt toissakesäiseen Senjan kanssa opeteltujen temppujen tallentamiseen, niin aloitetaan näillä. Senja oli talon-/kissojen-/koiranvahtina Unkarinmatkamme ajan ja sillä välin oli opeteltu takajaloilla seisomista sekä kieriminen. Pientä puuhaa Senja järjesti myös jäljen seuraamisesta.

Tarkoitus oli ottaa video kierimisestä, mutta kamera myöhästyi...

Nykyisin Mosca osaa em. temput huomattavasti pienemmin vihjein, vaikka niitä ei ole mitenkään erityisen tarkasti treenattu. Se on synnynnäinen temppukoira ja lukee ajatuksenkin. Yritän lähiaikoina ottaa videon miten kieriminen nykyään sujuu ja millaisia temppusarjoja taidoista on kehittynyt.
Naksuttimeen ehdollistamista pitäisi Moscalle vielä vahvistaa, niin uusien temppujen kehittely helpottuisi. Nyt on menossa pujottelu ja tasapainoilu tuolilla :)
Tuosta vähän haastetta Moscalle ja meille treenaajille :D

Kuljetusboksin päällinen

Kaikenkarvaisia boksinpäällisiä on tullut tehtyä omien kissojen bokseihin ja kasvateille. Tässä on viimeisin tuotos, joka ehkä jopa kannattaa esitellä siinä olevien yksityiskohtien vuoksi. En tosin tiedä ovatko ideat toteuttamiskelpoisia noin yleensä, niihin käytetyn materiaalin takia...

Otetaan siis tikkikangasta, mieluiten sellaista, jossa lika ei ihan heti näy. Tämä oli tarkoitukseen niin sopivan oloista, että ostin sitä jo toista vuotta sitten mielessä tämä nimenomainen boksinpäällinen :P Sekä koristeita varten heijastavaa tai tavallista kangasta, joka on sopivan väristä.

Kankaan mittaamisessa tarvitaan tietenkin avustajia, joista joku on sitä mieltä, että miehenpuolikkaita ei näissä hommissa kaivata..

Koristeluun tarvittavat yksityiskohdat piirretään ensin paperille...

Ja siirretään sitten heijastavalle kankaalle (jälkeenpäin vasta tuli mieleen, että yksi hullu yksityiskohta meni väärinpäin -kissansilmät eivät heijasta, vaikka muu naama heijastaa!) ja leikataan sopivaksi.

Kissafiguuri oli paperille piirrettynä tallessa lähes kolmen vuoden takaa, kun Usvan siskojen pentukasseihin tikkasin vaaleasta kankaasta siamilaisfiguurit, mutta aiemmin muuttaneelle Usvalle ehdin tehdä pelkän kassin ilman kuviota. Nyt on oikean värinen kangaskin (mutta häntä onneton on liian lyhyt).

Sivutaskut suorastaan vaativat kissan käpälänjälkiä kylkeensä, joten pikkupikku paloja piti leikellä yhteensä kolmekymmentä :P
Nämä kaikki liimataan ensin kevysittäin kankaaseen, jotta ompelu helpottuu.

Ja sitten kaikki kootaan.

Luuna luulee olleensa mallina... Tässä siis boksi takaa.

Juu, ei, ei ole Fujin naamaa käytetty esikuvana XD
Kissannaama on boksin etuläpässä.

Kädensijan aukosta tuli huono, mutta menettelee.

Lopuksi itse boksinomistaja pääsi tutustumaan uuteen päälliseen.

Usva: "Miten ihmeellä tänne pääsee, kuka tämän on sulkenut??"

Aukenihan se! Kelpuutettu käyttöön :)

En laittanut mittoja enkä muitakaan ohjeita, koska itsekin teen kaiken suunnilleen näppituntumalla ja paikan päällä mittailemalla. Päällinen pysyisi paremmin paikallaan jos pohjan kautta laittaisi vielä kulkemaan leveät kankaiset kuminauhat, mutta tuota tehdessä minulla ei sellaista ollut, niin jäi laittamatta. Ajaa kuitenkin asiansa viimalta suojaamisessa ja muutenkin suojan antamisessa. Ja onhan tuo tarvittaessa vilpoisampi, kun voi sivuja nostella vaikka vähän ylöskin lämpimämmällä kelillä matkustaessa.
Solmimisnauhojen puutteessa laitoin oviläpän kiinnikkeeksi pienet tarralaput.

Kaikesta huomaa, että on taas tehty vähän kiireessä ja tarkemmin mittailematta, mutta kuten jo todettu, eiköhän tuo käytössä pelitä.
Mielestäni tämän mallinen päällinen on siitä kiva, että se on helppo "pukea" ja riisua eikä siinä ole likaantuvaa pohjaa ja se on myöskin helppo tehdä. Sivuissa olevissa taskuissa kulkee kätevästi vaikka näyttelyvahvari ja eläinlääkärintarkastukseen mennessä rekisterikirja (itse en vastaavassa taskussa uskaltaisi koko matkan ajaksi rekkareita säilöä, mutta kokeiltu on, että tasku on kätevä). Heijastavat jutut lisäävät turvallisuutta ainakin julkisilla kissaa siirrellessä jos pimeän aikaan odottelee vaikka linja-autoa.

Tuotos näyttäisi ehkä paremmalta kuvissa jos viitsisi silittää sen ennen kuvaamista...